Apua, koliikki!

 

Itku on vauvalle keino ilmaista itseään. Vauva pyrkii yleensä ilmaisemaan itseään ensin muilla keinoilla, kuten nälkäviesteillään, eleillään ja liikkeillään. Erityisesti vastasyntyneelle itku on kuitenkin luontainen tapa ilmaista itseään uusissa tilanteissa. Koliikki sen sijaan tarkoittaa terveen vauvan selittämättömiä, toistuvia ja pitkäkestoisia itkukohtauksia.

 

Koliikkivauva itkee usein monta tuntia päivässä ja useampana päivänä viikossa. Itku ei tavallisesti lopu arkisilla rauhoittelukeinoilla. Koliikki-itku ei johdu vauvan huonosta hoidosta. On luonnollista, että vanhempi väsyy ja huolestuu varsinkin vauvan itkun pitkittyessä.

 

Koliikkivauvan itkuisuus on runsaimmillaan 6–8 viikon iässä, ja vähenee itsestään kolmen–neljän kuukauden iässä. Osalla koliikkivauvoista itkuisuus voi jatkua kuudenteen kuukauteen saakka. Itkuisuudestaan huolimatta koliikkivauvat kasvavat ja kehittyvät normaalisti.

 

Suomessa koliikkia esiintyy noin joka kymmenennellä vauvalla, ja yhtä paljon tyttö- ja poikavauvoilla. Koliikkia esiintyy myös yhtä paljon rintaruokituilla ja korvikemaitoa saavilla vauvoilla. Äidin ikä ei myöskään ole yhteydessä koliikin esiintyvyyteen.(1)

 

Mistä tunnistaa koliikin?

Koliikki-itkuun ei tavallisesti löydy yhtä selkeää syytä. Itkukohtausten aikana vauva on vaikeasti rauhoiteltavissa, ärtyisä ja liikkeissään rauhaton.

 

Itkiessään vauva voi jännittää raajojaan sekä taivuttaa vartaloaan taaksepäin kaarelle. Vauvan vatsanseutu voi tuntua kovalta, ja vauva voi vetää jalkojaan kippuraan. Lisäksi vauva saattaa pyrkiä pystyasentoon ja on haluton nukkumaan vaunuissa tai sängyssä. Koliikkivauvan unijaksot saattavat päivällä olla erittäin lyhyitä, vain 20-40 minuutin pätkiä. Ärtyisyys ja itkuisuus lisääntyvät iltaa kohden.(1)

 

Koliikin tunnusmerkkejä

  • Vauva on alle 5 kuukauden ikäinen.
  • Vauva itkee pitkiä aikoja kerrallaan, vähintään 3 tuntia päivässä, vähintään 3 päivänä viikossa vähintään 3 viikon ajan.
  • Itku ei helpotu lohdutteluista ja vauvan hoitamisesta huolimatta.
  • Itkuun ei liity kuumeilua tai muita oireita.

 

Mikä aiheuttaa koliikkia?

Koliikin tarkkaa aiheuttajaa ei tiedetä. Perinteisesti arvellaan, että syynä voi olla suoliston toiminnan hidas kehittyminen tai häiriö tai että koliikki liittyy suoliston kaasunmuodostukseen. Itkuisuus voi myös liittyä hermoston yleisempään kehitykseen.(2) Mahdollisia selityksiä voivat olla myös ruoka-allergiat sekä häiriintynyt suoliston liikkuvuus.

Motiliteetilla tarkoitetaan suoliston liikkuvuutta ja lihasten supistuksia suoliston hajottaessa ruokaa ja siirtäessä sitä läpi ruoansulatuskanavan. Jos lapsen suoliston liikkuvuus ei ole täysin kehittynyttä tai se on jostain syystä häiriintynyt, voi tästä aiheutua kipua ja kaasunmuodostusta. Ilmavaivat eivät silti useinkaan ole koliikki-itkun alkuperäinen syy.

Suoliston mikrobistoa on myös tutkittu paljon. Suoliston biljoonat mikro-organismit auttavat hajottamaan ja sulattamaan ruokaa sekä pitämään immuunijärjestelmämme tasapainossa. Viime vuosina on osoitettu, että koliikkilasten suolistomikrobiston rakenne on erilainen. Koliikkivauvojen suolistossa on todettu olevan keskimäärin vähemmän hyviä bakteereja kuin muilla vauvoilla3-6. Tämä saattaa olla yksi syy koliikin taustalla.

 

Voiko koliikkia hoitaa?

Tärkeintä on muistaa, että koliikkivauvan itkuisuuden syynä ei ole lapsen huono hoito. Koliikki ei ole vaarallista eikä koliikkivaivoista jää lapselle pysyviä vaurioita. On kuitenkin hyvä kertoa asiasta neuvolassa ja käydä lääkärin vastaanotolla paljon itkevän vauvan kanssa melko varhaisessa vaiheessa, sillä joskus itkun taustalla saattaa olla jokin sairaus, joka saattaa vaatia hoitoa. Kun itkun taustalta ei löydy muuta selittävää syytä, voi vauvan voinnin helpottamiseksi kokeilla erilaisia keinoja kotona.

Koliikkiin ei ole olemassa yhtä yksittäistä hoitokeinoa tai lääkettä. On myös hyvä muistaa, että koliikki-itku vähenee tavallisesti itsestään kolmen–neljän kuukauden iässä.

 

Koliikin hoitoon voi kokeilla kotikonsteina esimerkiksi vauvahierontaa, taputtelua, sylihoitoa, kantamista ja vaunuissa hyssyttelyä. Myös tasainen ns. suhinaääni, imeminen ja turvallisesti toteutettu kapalointi voi helpottaa itkuisen vauvan oloa. Imetetylle vauvalle kannattaakin tarjota rintaa aina silloin, kun hän osoittaa halukkuutta imemiseen. Kun vauvaa ruokitaan pullosta, kannattaa sitä toteuttaa tahdistetun pulloruokinnan menetelmin ja kun vauvalla ei ole nälkä, hänen imemisen tarvettaan voi helpottaa huvitutin avulla.

Vanhempien hyvinvointi on tärkeää

Koliikkivauvan hoitaminen on vanhemmille raskasta, ja kaikki vanhemmat väsyvät tai hermostuvat joskus vauvan itkuun. Muistathan siis hoitaa myös itseäsi!

 

Jos hoidon vuorottelu toisen vanhemman tai muun tukiverkoston avustuksella on mahdollista, omista pienistä lepohetkistä, kuten harrastuksista tai vaikkapa päivittäisestä kävelylenkistä kannattaa pitää kiinni. Kun vanhempi voi hyvin, heijastuu se myös vauvan hyvinvointiin.

 

Jos olet yksin, etkä voi pyytää tilanteeseen välittömästi apua, pyri tekemään ympäristöstäsi mahdollisimman rauhallinen. Voit käyttää kuulosuojaimia, korvatulppia tai kuunnella kuulokkeilla musiikkia, vaikka samalla juttelisit vauvalle rauhoittavasti.

 

Koliikki-itku herättää vanhemmissa monia huolia. Kuitenkin turvallinen ja säännöllinen arki sekä rauhallinen suhtautuminen vauvaan useimmiten riittävät. Tärkeintä on huolehtia omasta hyvinvoinnista. Omasta neuvolasta saa neuvoja koliikkivauvan hoitamiseen sekä myös tukea vanhempien jaksamiseen.

 

Artikkelin on kirjoittanut Johanna Salovaara

Artikkelin asiantuntijana on toiminut Jenna Muhonen, Kätilö, IBCLC

Lähteet:

1 Väestöliitto. https://www.vaestoliitto.fi/vanhemmat/julkaisut-ja-materiaalit/
2 https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00430

3 De Weerth C. et al. (2013) Intestinal Microbiota of Infants With Colic: Development and Specific Signatures. Pediatrics; originally published online January 14, 2013; DOI: 10.1542/peds.2012–1449.

4 De Weerth C. et al. (2013) Crying in infants, Gut Microbes, 4:5, 416-421, DOI: 10.4161/gmic.26041

5 Savino F et al. (2005) Bacterial counts of intestinal Lactobacillus species in infants with colic. Pediatr Allergy Immunol 2005: 16: 72–75.
6 Savino F et al. (2004) Intestinal microflora in breastfed colicky and non-colicky infants. Acta Pædiatr 2004; 93: 825–829

7 Dryl, R. & Szajewska H. (2018). Probiotics for management of infantile colic: a systematic review of randomized controlled trials. Arch Med Sci. 2018 Aug;14(5):1137-1143.
8 Sung V. et al. (2018). Lactobacillus reuteri to Treat Infant Colic: A Meta-analysis. Pediatrics, published on-line, 2018 Jan;141(1):e20171811. doi: 10.1542/peds.2017-1811.
9 Szajewska H et al. (2013) Lactobacillus reuteri DSM 17938 for the Management of Infantile Colic in Breastfed Infants: A Randomized, Double-Blind, Placebo-Controlled Trial. J. Pediatr. 162:257-262.
10 Savino F et al. (2010) Lactobacillus reuteri DSM 17938 in infantile colic: A randomized, double-blind, placebo-controlled trial. Pediatrics 126: e526-e533.
11 Indrio F et al. (2014) Prophylactic Use of a Probiotic in the Prevention of Colic, Regurgitation, and Functional Constipation. A Randomized Clinical Trial. Published online January 13, 2014. doi:10.1001/jamapediatrics.2013.4367.
12 Weizman Z et al. (2006) Safety and tolerance of a probiotic formula in early infancy comparing two probiotic agents: a pilot study. J Am Coll Nutr. 25:415-419.
13 Shornikova AV et al. (1997) Lactobacillus reuteri as a therapeutic agent in acute diarrhoea in young children. J Pediatr Gastroenterol Nutr. 24:399-404.
14 Gutiérrez-Castrellón P et al. (2014) Diarrhea in Preschool Children and Lactobacillus reuteri:
A randomized Controlled Trial. Pediatrics, published on-line, doi: 10.1542/peds.2013-0652.