Kihomadot aiheuttavat monelle lapsiperheelle harmia. Vaikka kihomatotartunta ei ole vaarallinen, se on usein kiusallinen ja ikävä vaiva, josta haluaa päästä eroon mahdollisimman nopeasti.

Kihomatotartunnan yleisimmät oireet, kuten kutina peräaukon ympärillä, voivat aiheuttaa epämukavuutta ja valvottaa öisin – eikä se rajoitu ainoastaan lapsiin, vaan tartunta voi levitä myös muihin perheenjäseniin.

Tässä artikkelissa käsittelemme, mistä kihomadot tulevat, miten ne tarttuvat, miten niiden aiheuttamat oireet tunnistetaan sekä kuinka kihomatotartunta hoidetaan tehokkaasti.

Keskeistä:

  • Kihomato on yleinen loinen, jota esiintyy eniten noin 3–10-vuotiailla lapsilla. Se voi kuitenkin tarttua myös aikuisiin.
  • Yleisin oire on peräaukon ja välilihan alueen kutina. Vähäinen infektio ei välttämättä aiheuta oireita.
  • Kihomato hoituu yleensä matolääkkeellä, jota suositellaan myös tartunnan saaneen koko perheelle.
  • Hyvä WC- ja intiimihygienia sekä säännöllinen käsienpesu on avainasemassa kihomadon hoidossa ja tartuntojen ehkäisyssä.

Mikä on kihomato?

Kihomato (Enterobius vermicularis) on pieni valkoinen suolistossa elävä loinen, joka kuuluu sukkulamatojen ryhmään. Loinen ei tartu eläimiin, joten esimerkiksi lemmikit eivät toimi kihomatojen kantajina tai levittäjinä.

Aikuinen kihomato on naaraspuolisena noin 8–13 mm pitkä. Uros on pienempi, alle puolet naaraan koosta. Kihomadot voivat toisinaan olla näkyvissä paljain silmin esimerkiksi lapsen ulosteessa tai peräaukon alueella.

Kihomadon elämä alkaa munista, jotka kulkeutuvat suolistoon ja kehittyvät aikuisiksi noin 1–2 viikossa. Aikuiseksi kasvettuaan naaraskihomato vaeltaa peräaukon ympärille munimaan.

Kihomadon oireet ovat ikäviä, mutta eivät vaarallisia

Kihomatotartunnan yleisin ja tunnistettavin oire on kutina peräaukon ja välilihan alueella, joka ilmenee erityisesti iltaisin ja öisin.

Kutina johtuu kihomatojen aktiivisesta elinkierrosta: naaraat vaeltavat yöllä peräaukon alueelle munimaan, mikä aiheuttaa ärsytystä ja voimakasta kutinaa.

Kutina voi olla niin häiritsevää, että se valvottaa lasta ja aiheuttaa levotonta unta.

Kutina voi johtaa voimakkaaseen raapimiseen, mikä vain pahentaa tilannetta ja mahdollistaa uusien madonmunien leviämisen käsiin ja kynsien alle.

Oireisiin voi liittyä myös ihoärsytystä tai haavaumia peräaukon ympärillä, jos alue on raavittu rikki.

Joissain tapauksissa lapsella voi ilmetä myös vatsakipuja, ruokahaluttomuutta tai jopa laihtumista, vaikka nämä oireet ovatkin harvinaisempia.

Kihomato voi vaikeuttaa normaalia elämää

Vaikka kihomadot eivät aiheuta vakavia terveysongelmia, ne voivat vaikuttaa merkittävästi lapsen hyvinvointiin ja arkeen.

Yöllinen kutina voi valvottaa lasta, mikä puolestaan heikentää unen laatua ja määrää.

Väsyneellä lapsella voi olla vaikeuksia keskittyä ja hän voi olla ärtyisiä, mikä voi heijastua esimerkiksi koulussa tai päiväkodissa.

Pitkään jatkuva univaje voi myös heikentää lapsen immuunipuolustusta, jolloin hän voi olla alttiimpi muille infektioille.

Lisäksi kihomadot voivat aiheuttaa lapselle ja perheelle sosiaalista ahdistusta ja stressiä, sillä ne voidaan kokea jopa hävettäviksi.

Koska kihomadot tarttuvat erityisesti lapsiryhmissä, on tärkeää, että vanhemmat ja huoltajat tietävät, ettei tartunta ole aina merkki lapsen laiminlyömästä hygienista. Kihomadot yleinen vaiva, joka voidaan hoitaa oikeilla toimenpiteillä.

Kihomadot ovat yleisimpiä 3-10-vuotiailla lapsilla

Kihomadot ovat erityisen yleisiä lapsilla, koska ne leviävät nopeasti päiväkodeissa ja kouluissa, joissa lapset ovat tiiviisti toistensa kanssa tekemisissä.

→ Jos koulussa tai päiväkodissa epäillään kihomatoepidemiaa, tulee käsihygieniaan kiinnittää erityistä huomiota.

Vaikka kihomadot ovat yleisempiä lapsilla, ne voivat kuitenkin levitä myös aikuisiin.

Jos lapsella todetaan kihomatotartunta, on hyvä idea hoitaa koko perhe samalla kertaa. Vaikka aikuiset kantavat kihomatoja useimmin oireettomana, voivat he silti toimia tartuttajina.

Kihomadot eivät ole vaarallisia, mutta niiden aiheuttama kutina ja epämukavuus voivat haitata lapsen yöunta ja arkea, mikä tekee niistä erityisen rasittavan vaivan niin lapsille kuin aikuisillekin. 

Kihomato tarttuu salakavalasti

Kihomatojen tarttuminen tapahtuu usein vaivihkaa. Tartunnan syy on yksinkertainen: kihomadon munat kulkeutuvat suun kautta elimistöön esimerkiksi käsien, esineiden tai saastuneiden pintojen välityksellä.

​​Ilman oikea-aikaista puuttumista kihomadon tarttuminen muodostaa helposti kierteen: Kun lapsi raapii kutisevaa peräaukon aluetta, tarttuvat madon munat helposti sormiin ja kynsien alle.

Käsien kautta munat päätyvät helposti lelujen, ovenkahvojen tai pöytäpintojen kautta seuraavalle käyttäjälle –  uusi tartuntakierre on valmis.

Munat voivat säilyä tartuntakykyisinä useita päiviä pinnoilla ja tekstiileissä, mikä tekee tartuntojen ehkäisystä haastavaa ja vaatii huolellista hygieniaa.

Kihomatojen hoito ja jatkotartuntojen ehkäisy

Lääkitys koko perheelle

Kihomatojen ensisijainen hoitokeino on apteekista ilman reseptiä saatava pyrviini. Lääkettä otetaan uudestaan kahden viikon kuluttua, sillä lääke tuhoaa ainoastaan elävät kihomadot, eikä niiden munia.

Jos perheenjäsenellä todetaan kihomato, suositellaan lääkitystä koko perheelle. Muut perheenjäsenet voivat kantaa kihomatoja oireettomana.

Pyrviinin ainoa “sivuvaikutus” on ulosteen värjäyminen punaiseksi, mikä ei ole vaarallista eikä sitä tarvitse säikähtää.

 

Hyvä hygienia estää uudelleentartunnat

Kihomatotartunnan aikana tulee kiinnittää erityistä huomiota hygieniaan ja kodin siisteyteen. Petivaatteet, yövaatteet, alusvaatteet ja pyyhkeet tulee pestä tavanomaista usemmin korkeassa lämpötilassa, vähintään 60 asteessa, jotta kihomadon munat tuhoutuvat.

Samoin kodin puhtaanapito ja usein kosketeltavien pintojen, kuten ovenkahvojen, lelujen ja wc-tilojen desinfiointi on tärkeää tartuntaketjun katkaisemiseksi.

Kädet kannattaa pestä säännöllisesti, etenkin ennen ruokailua ja aina wc-käynnin jälkeen, ja kynnet on hyvä pitää lyhyinä.

Jos perheen lapsilla on tapana pureskella kynsiä, on kihomato enemmän kuin pätevä syy opetella siitä eroon.

Kihomatojen munat voivat säilyä elinkykyisinä kodin pinnoilla ja vaatteissa jopa kaksi viikkoa, mikä tekee tartunnan uudelleen saamisesta hyvin todennäköistä, ellei koko perhe hoida tartuntaa ja panosta hygieniaan.

Milloin lääkäriin?

Useimmissa tapauksissa kihomatotartunta on harmiton ja voidaan hoitaa itsehoitolääkkeillä sekä huolellisella hygienialla. Kuitenkin joissain tilanteissa lääkärin arvio on suositeltava:

  • Pitkittynyt tai toistuva tartunta: Jos kihomadot uusiutuvat, vaikka hoito on suoritettu ohjeiden mukaan ja hygieniaa on ylläpidetty, on tarpeen kääntyä lääkärin puoleen.
  • Vaikeat oireet: Jos kutina on erityisen voimakasta tai aiheuttaa ihoärsytystä ja haavaumia raapimisen vuoksi, on suositeltavaa kääntyä lääkärin puoleen.
  • Allergia tai herkkyys lääkkeille: Jos perheessä on henkilöitä, jotka eivät voi käyttää kihomatojen hoidossa yleisesti käytettäviä lääkkeitä, lääkäri voi tarjota vaihtoehtoisia hoitomuotoja.
  • Alle 2-vuotiaat lapset ja raskaana olevat: Lääkäriä kannattaa konsultoida, jos tartunnan saaneena on pieni lapsi tai raskaana oleva henkilö, sillä kihomatolääkkeitä ei välttämättä suositella kaikille väestöryhmille.

Yhteenveto

Kihomato on yleinen loinen, joka aiheuttaa päänvaivaa monille lapsiperheille. Suolistossa elävä mato munii peräaukon alueella, mikä aiheuttaa joskus jopa sietämättömältä tuntuvaa kutinaa. Tartunta syntyy, kun kihomadon munia päätyy suun kautta suolistoon.

Vaikka kyseessä on ikävä vaiva, ei kihomato ole lähtökohtaisesti vaarallinen.

Lähteet:
Centers for Disease Control and Prevention. (2024) About Pinworm Infection. 
Saatavilla: https://www.cdc.gov/pinworm/about/index.html

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2023) Kihomato (Enterobius vermicularis). 
Saatavilla: https://thl.fi/aiheet/infektiotaudit-ja-rokotukset/taudit-ja-torjunta/taudit-ja-taudinaiheuttajat-a-o/kihomato

Terveyskirjasto (2024) Kihomatotartunta (enterobiaasi). 
Saatavilla: https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00427