Syylät ja känsät ovat yleisiä ihomuutoksia. Syylä on viruksen aiheuttama hyvänlaatuinen ihomuutos. Känsä puolestaan on toistuvan hankauksen tai paineen seurauksena syntynyt kovettuma.
Syylän tunnistaminen on tärkeää, jotta voit aloittaa hoidon tehokkaasti ja estää syylän leviämisen muualle kehoon sekä tartuttamasta muita.
Syylät: HPV-viruksen aiheuttama pienikokoinen ihomuutos, joka tarttuu helposti ja esiintyy yleisimmin käsissä, jaloissa ja kasvoissa. Ne tunnistaa usein karheasta pinnasta ja pienistä mustista pisteistä, jotka ovat verisuonia. Syylät häviävät usein itsestään vasta-ainetuotannon alettua kehossa.
Känsät: Hankauksen tai paineen aiheuttama kovettuma, joka muodostuu ihon suojareaktiona. Känsät voivat painuessaan aiheuttaa kipua.
Syylä (verruca vulgaris) on ihmisen papilloomaviruksen (HPV) aiheuttama hyvänlaatuinen ihomuutos. Yleisimmin virus tarttuu haavaumien tai naarmujen kautta aiheuttaen paikallisen infektion ihon pintakerroksessa. Syylä on kehon reaktio viruksen aiheuttamaan ärsytykseen, joka saa ihosolut lisääntymään hallitsemattomasti.
Yleensä syylät eivät ole vaarallisia, mutta ne voivat olla esteettisesti häiritseviä tai jopa kivuliaita, etenkin jos ne sijaitsevat jalkapohjassa tai muilla alueilla, joihin kohdistuu painetta. Syylät ovat myös tarttuvia, joten niiden leviämisen estäminen on tärkeää.
Syylät ovat usein helposti tunnistettavia ihomuutoksia, mutta niiden ulkonäkö ja oireet voivat vaihdella sijainnin ja syylän tyypin mukaan. Syylän tunnistaa usein “kukkakaalimaisesta” rosoisesta pinnasta.
Yleisesti syylät ovat harmittomia, kun puhutaan yhdestä tai muutamista normaalikokoisista syylistä.
Ulkonäkö: Syylät ovat yleensä pieniä, koholla olevia ihomuutoksia, joissa voi olla karhea tai epätasainen pinta. Syylä voi olla vaalea, ruskehtava tai ihonvärinen. Syylän ulkopuolinen alue voi jossain tapauksissa punoittaa.
Mustat pisteet: Syylän pinnalla voi näkyä pieniä mustia pisteitä, jotka ovat tukkeutuneita verisuonia. Nämä ovat yleinen syylän tunnusmerkki, erityisesti jalkapohjissa.
Koko ja muoto: Syylät voivat olla yksittäisiä tai esiintyä ryhminä, jolloin niitä kutsutaan mosaiikkisyyliksi.
Sijainti: Syylät ovat yleisimpiä käsissä, jaloissa, kasvoissa ja polvissa. Jalkapohjan syylät voivat olla litteämpiä paineen vuoksi.
Kipu: Useimmat syylät ovat kivuttomia, mutta jalkapohjan syylät voivat aiheuttaa kipua kävellessä tai seistessä.
Herkkä iho: Joissain tapauksissa syylä voi olla kosketusarka, erityisesti jos se ärsyyntyy tai altistuu hankaukselle.
Syylät voivat olla itsepintaisia, mutta ne häviävät usein ajan myötä itsestään. Hoito voi kuitenkin nopeuttaa paranemista, vähentää epämukavuutta ja estää syylien leviämistä. Oikean hoitomenetelmän valinta riippuu syylän sijainnista, koosta ja aiheutuvista oireista.
Älä yritä poistaa syylää itse terävällä esineellä. Se on paitsi kivuliasta, myös altistaa vakaville tulehduksille.
Salisyylihappoa sisältävä voide tai liuos pehmentää syylää ja edistää sen irtoamista. Salisyylihappo on useiden tutkimusten mukaan tehokkain lääke syylien hoidossa.
Syylän hoitoon tarkoitetuissa tuotteissa on usein salisyylihapon lisäksi maito- ja metaanihappoa, jotka edistävät syylän paranemista. Syylävoiteita ja -geelejä on saatavilla apteekista ilman reseptiä.
Syylän jäädytys tuhoaa HPV-viruksen. Jäädytyspuikkoja on saatavilla apteekista ilman reseptiä. Jäädytyshoito on helppo ja nopea menetelmä, mutta voi vaatia toistoa suurempien syylien kohdalla. Ota huomioon, että jäädytystä ei suositella herkille ihoalueille, kuten kasvoihin.
Syylän peittäminen laastarilla vähentää syylän ärsytystä ja leviämisriskiä. Laastari suojaa syylää erityisesti paikoissa, joissa se voi joutua hankaukselle alttiiksi, kuten jaloissa.
Lääkärin tekemässä jäädytyshoidossa käytetään voimakkaampaa jäädytyshoitoa kuin kotimenetelmissä. Hoidossa käytettävä nestemäinen typpi on tehokas keino erityisesti jalkapohjan ja muiden vaikeiden syylien hoidossa.
Laserhoitoa voidaan käyttää vaikeampien syylien hoidossa. Laser tuhoaa syylän ja sen alla olevan viruksen infektoiman kudoksen.
Kaikista sitkeimmät poistetaan leikkaamalla paikallispuudutuksessa. Syylien leikkaushoito on harvinaista, mutta tarpeen joissakin vaikeissa tapauksissa.
Jotkut kokeilevat myös luonnollisia hoitokeinoja, kuten teepuuöljyä tai valkosipulia, mutta niiden tehokkuudesta ei ole tieteellistä näyttöä. Näitä voidaan käyttää varovaisesti itsehoidon tukena.
Syylän hoitaminen voi vaatia kärsivällisyyttä, sillä useimmat menetelmät toimivat asteittain. Jos syylä ei reagoi hoitoon 2–3 kuukauden kuluessa tai oireet pahenevat, on suositeltavaa hakeutua lääkärin arvioon.
Syylää aiheuttava ihmisen papilloomavirus (HPV) leviää helposti ihokosketuksen tai kontaminoituneiden esineiden välityksellä. Virus tarttuu suoraan iholta toiselle esimerkiksi silloin, kun ihminen koskettaa syylää ja sen jälkeen toista ihoaluetta.
Virus voi levitä sekä tartunnan saaneen omaan kehoon että muiden ihmisten iholle. Siksi syyliä ei tulisi koskaan raapia, repiä tai puristella, sillä se vain pahentaa tilannetta.
Tartunta voi tapahtua myös epäsuorasti julkisissa tiloissa. Uimahallien ja pukuhuoneiden lattiat ovat yleisiä tartuntapaikkoja, sillä HPV viihtyy kosteissa ja lämpimissä ympäristöissä. Samoin esimerkiksi pyyhkeiden, kenkien tai kynsisaksien yhteiskäyttö voi siirtää viruksen henkilöltä toiselle.
Käytä uimahalleissa sekä yleisissä pukuhuoneissa ja pesetymistiloissa sandaaleita tartuntariskin minimoimiseksi. Sandaalit estävät myös jalkasienen leviämistä.
HPV-virus tarttuu helpoiten ihoalueille, joissa on pieniä vaurioita, kuten naarmuja, haavaumia tai halkeamia. Ihovauriot avaavat portin virukselle, jonka on muuten vaikea tunkeutua ehjän ihon läpi.
Immuunijärjestelmän tila vaikuttaa myös tartuntariskin suuruuteen. Ihmiset, joiden vastustuskyky on heikentynyt esimerkiksi sairauden, stressin tai tietyn lääkityksen vuoksi, ovat alttiimpia HPV-tartunnoille ja kauttaa syylille.
Syylien tarttumisen ehkäisyssä keskeistä on hyvä hygienia ja ihon suojaaminen. Vältä koskemasta syyliin, älä jaa henkilökohtaisia hygieniavälineitä ja suojaa syylät laastarilla tai sidoksella, erityisesti tilanteissa, joissa ne voivat joutua kosketuksiin muiden ihmisten kanssa. Näin voit estää viruksen leviämisen ja suojata sekä itseäsi että muita.
Ontelosyylät eli molluskat ovat viruksen aiheuttamia pieniä, helmimäisiä ihomuutoksia, jotka eroavat tavallisista syylistä sekä ulkonäöltään että oireiltaan.
Molluskat johtuvat molluskivirus-infektiosta (Molluscum contagiosum) ja ovat yleisimpiä lapsilla, mutta voivat tarttua myös aikuisilla. Ontelosyylät näkyvät pieninä, kiiltävinä ja vaaleina kyhmyinä, joiden keskellä on usein pieni kuoppa.
Molluskat ovat yleensä kivuttomia mutta saattavat kutista tulehtuessaan. Vaikka ontelosyylät ovat tarttuvia ja voivat levitä kosketuksen kautta, ne ovat harmittomia ja häviävät usein itsestään muutaman kuukauden kuluessa.
Hoitoa tarvitaan vain harvoin, mutta tulehdustapauksissa ne voidaan poistaa lääkärin toimenpiteillä tai erityisvalmisteilla. Hyvä hygienia auttaa ehkäisemään niiden leviämistä.
Känsät ovat ihon paksuuntumia, jotka syntyvät toistuvan hankauksen tai paineen seurauksena. Toisin kuin syylät, känsät eivät ole viruksen aiheuttamia eivätkä tarttuvia, vaan ne ovat kehon luonnollinen suojareaktio ulkoiseen ärsytykseen.
Känsät eivät yleensä ole vakavia, mutta ne voivat aiheuttaa huomattavaa epämukavuutta ja jopa haitata liikkumista.
Känsiä syntyy eniten jalkateriin ja varpaisiin, mutta niitä voi esiintyä myös kämmenissä tai muualla kehossa, missä iho altistuu jatkuvalle hankaukselle.
Känsät ilmenevät usein paksuuntuneena ja karkeana ihoalueena, joka voi olla hieman koholla. Niiden väri vaihtelee ihonvärisestä kellertävään. Toisin kuin syylissä, känsissä ei ole mustia pisteitä, ja niiden pinta on yleensä tasainen ja yhtenäinen.
Känsät voivat olla kivuttomia, mutta niihin kohdistuva paine tai hankaus voi aiheuttaa voimakasta kipua, erityisesti silloin, kun känsä on suuri tai sijoittunut kohtaan, jossa se joutuu jatkuvan paineen alle, kuten jalkapohjassa.
Yksi suurimmista känsän tuntomerkeistä on sen selkeä rajautuminen ympäröivästä ihosta. Känsät ovat usein pieniä ja pyöreitä, mutta niiden koko ja muoto voivat vaihdella riippuen siitä, kuinka paljon hankausta ihoalueelle kohdistuu.
Pieniä känsät, jotka painuvat syvälle ihoon, kutsutaan usein kovakänsiksi, kun taas pinnallisempia, suurempia ja leveämpiä kutsutaan pehmeiksi känsiksi.
Joskus känsät sekoitetaan muihin ihomuutoksiin, kuten syyliin. Syylät ovat yleensä epätasaisia ja niissä voi näkyä pieniä verisuonia, kun taas känsät ovat sileämpiä ja tasavärisiä.
Känsät muodostuvat, kun iho altistuu toistuvalle paineelle ja hankaukselle. Jatkuva ärsytys käynnistää ihon suojareaktion, jossa sen pintakerros alkaa paksuuntua. Ihon paksuuntuminen suojaa alla olevia kudoksia lisävaurioilta, mutta johtaa samalla kivuliaisiin ja kovettuneisiin alueisiin.
Väärän kokoiset kengät johtavat helposti känsien syntymiseen. Tiukat kengät voivat painaa jalkaterää ja varpaita, kun taas liian väljät kengät voi aiheuttaa jalan liikkumista ja hankausta kengän sisällä.
Esimerkiksi korkokengät kohdistavat epätasaisesti painetta jalkapohjaan, mikä altistaa tietyt alueet känsien muodostumiselle. Samoin jalkaterän virheasennot, kuten vaivaisenluu tai vasaravarpaat, voivat lisätä tiettyjen kohtien altistumista hankaukselle.
Kuiva iho on toinen altistava tekijä känsien muodostumiselle. Kuiva iho menettää joustavuutensa, mikä tekee siitä alttiimman halkeilulle ja paksuuntumiselle hankauksen seurauksena.
Myös toistuvat liikkeet voivat aiheuttaa känsiä. Kämmenissä känsät kehittyvät usein esimerkiksi työkalujen tai urheiluvälineiden käytön yhteydessä. Känsän syy voi olla niinkin yksinkertainen kuin penkkipunnerrustanko tai tennismaila.
Känsät voivat olla ikäviä ja kivuliaita, mutta niiden hoito on usein yksinkertaista ja tehokasta. Hoidon tavoitteena on pehmentää ja poistaa kovettunut iho, vähentää epämukavuutta ja ehkäistä uusien känsien syntymistä.
Ensimmäinen askel känsän hoidossa on löytää sen juurisyy. Jos känsän taustalla olevaa ongelmaa ei korjata, on todennäköistä että se uusiutuu muutamien viikkojen kuluttua edellisen paranemisesta. Tärkeintä on välttää känsän alueen rasitusta ja antaa sille aikaa parantua.
Jos känsä sijaitsee jalkaterässä, voi ongelmana olla huonot tai väärän kokoiset kengät. Jos kenkien vaihtaminen ei lopeta känsien syntymistä, voi syynä olla jalan virheasento. Jos epäilet jalan virheasentoa, käänny lääkärin tai fysioterapeutin puoleen.
Salisyylihappotuotteet: Salisyylihappoa sisältävät voiteet, geelit tai laastarit pehmentävät känsän kovaa ihoa. Levitä tuote suoraan känsään ja vältä kosketusta terveelle iholle. Suojaa tervettä ympäröivää ihoa vaseliinilla.
Lämmin vesi: Lioita känsää lämpimässä vedessä 10–15 minuutin ajan ennen hoitoa. Lämmin vesi pehmentää ihoa ja helpottaa känsän käsittelyä.
Sauna: Saunominen on mitä mainion hoitokeino – känsä pehmenee itsestään samalla kun nautit löylyistä.
Kun känsä on pehmennyt, sitä voidaan varovasti poistaa jalkaraspilla. Tee tämä varoen ja vain vähän kerrallaan, jotta terve iho ei vaurioidu.
Älä yritä leikata känsää irti itse, sillä se voi johtaa infektioon ja lisävaurioihin.
Kuiva iho on altis kovettumiselle. Käytä jalka- tai käsivoiteita säännöllisesti ehkäistäksesi kovettumien muodostumista. Hiero voidetta känsän ympärille ja koko jalkaan, jotta iho pysyy pehmeänä ja joustavana. Apteekissa myytävät perusvoiteet kosteuttavat jalkoja useimmin tarpeeksi hyvin, mutta vaikeimmissa tapauksissa suosittelemme esim. karbamidia sisältävien voiteiden käyttöä.
Jos känsä on kipeä, kipua voi lievittää käyttämällä pehmustavia suojuksia, kuten geelityynyjä tai känsäsuojia. Geelityynyt suojaavat känsää painolta ja hankaukselta, mikä helpottaa kipua ja antaa alueelle aikaa parantua.
Jos känsä ei parane itsehoidolla tai aiheuttaa voimakasta kipua, on hyvä hakeutua jalkaterapeutin tai lääkärin arvioon. Tämä on erityisen tärkeää diabeetikoille ja niille, joilla on verenkiertohäiriöitä, sillä heidän jalkansa ovat herkempiä infektioille ja muille komplikaatioille. Lääkäri voi poistaa känsän turvallisesti ja antaa neuvoja sen uusiutumisen ehkäisemiseksi.
Syylät ja känsät ovat yleisiä ihomuutoksia, jotka voivat näyttää samankaltaisilta, mutta eroavat merkittävästi toisistaan syntymekanismiltaan, oireiltaan ja hoidoltaan.
Tässä vielä yhteenvetona syylien ja känsien keskeiset eroavaisuudet:
| Syylät | Känsät | |
|---|---|---|
| Syy | Ihmisen papilloomaviruksen (HPV) aiheuttama infektio | Toistuvan hankauksen tai paineen aiheuttama ihon suojausreaktio |
| Ulkonäkö | Karhea ja epätasainen pinta, mustia pisteitä verisuonista | Kiinteä, sileä ja tasavärinen, kellertävä tai ihonvärinen |
| Väri | Vaalea tai tumma, voi esiintyä punoitusta | Vaalea, jossain tapauksissa myös kellertävä |
| Sijainti | Yleisimmin käsissä, jaloissa, kasvoissa ja polvissa | Tyypillisesti jalkapohjissa, varpaissa tai kämmenissä |
| Oireet | Usein oireettomia ja kivuttomia. Kipeitä erityisesti jalkapohjassa. Kosmeettinen haitta. | Kivuttomia tai kivuliaita paineen tai hankauksen kohdistuessa känsään |
| Hoito | Salisyylihappo, jäädytyshoito, lääkärin toimenpiteet | Paineen ja rasituksen vähentäminen, ihon pehmentäminen, kuolleen ihon poistaminen |
| Tarttuvuus | Tarttuu suoran ihokosketuksen tai kontaminoituneiden esineiden välityksellä | Eivät tartu, koska eivät liity infektioon tai virukseen |
Kirjoittaja on Olo-apteekin apteekkari, ja apteekkiaisiakkaan digitaalisen hoitopolun intohimoinen kehittäjä. Apteekkari Kenneth Forssellilla on laaja kansainvälinen kokemus lääke- ja terveysalan johtamisesta ja kehittämisestä. ...
Me Olo-apteekissa palvelemme koko ihmistä – ihmisen kokoisena. Verkkoapteekki tarjoaa kaiken hyvinvointiin ja terveyteen. Hyvän Olon Tila lähtee sisältä, mutta sitä voidaan tukea ulkoapäin. Meidän tehtävämme on ymmärtää, mitä se on juuri sinulle. Tervetuloa Hyvän Olon Tilaan.
Puh. 029 522 334, kirjaamo@fimea.fi
